”Olipa reissu!”

Se oli päällimmäinen fiilis varmasti kaikilla, kun äitienpäivää edeltävänä yönä palasimme Tiimiakatemian Learning Circus -matkalta ja astuimme kotiovesta sisään. Kymmenen edeltävää yötä olimme viettäneet hotelleissa neljässä eri valtiossa sekä laivan ja junan hyteissä.

Mutta aloitetaanpa alusta! Matka alkoi vapunpäivänä Jyväskylän rautatieasemalta, josta VR kuljetti meidät Helsinkiin, josta jatkoimme lautalla kohti Travemündea. Lauttamatka oli kokemus sekin, sillä tekemistä oli yllättävän vähän; minikokoinen taxfree ja saunaosasto sentään löytyivät. Äänikirjat olivat hyvä ajanviete ja runsaissa buffetpöydissä tuli joka kerta ylensyötyä, vaikka juuri oli vannonut santsaavansa maltillisemmin.

Travemündesta matka jatkui suoraan Lyypekin majapaikkaan, joka sijaitsi kauniin joen rannalla ja sai toivomaan, että aikaa olisi ollut kaupungin tutkimiseen. Tästä tulikin reissun teema; kaikissa kaupungeissa toivoi, että aikaa olisi tutkia paikkoja rauhassa. Vauhtimme muistutti kuitenkin lähinnä Amazing Racea.

Lyypekistä suuntasimme junalla Berliiniin, jossa meillä oli ennalta sovittu yritysvierailu. Tutustuimme neljän yliopiston yhteiseen startup-labraan, joka oli opiskelijoille avoin tila jakaa ajatuksia ja idiksiä. Meidät otettiin hyvin vastaan ja pari tuntia hujahti rupatellessa ihan huomaamatta. Saksa muutenkin on suomalaiselle helppo maa kulkea ja olla; kaikki toimii ja kun liikennevalot ovat punaiset, kukaan ei ylitä tietä. Tuttua ja turvallista.

Saksasta hurautimme junalla Prahaan, jonka vanhassa kaupungissa söimme pehmiksellä täytettyä kierrepullaa, niitä kun myytiin vähän joka nurkalla. Sää ei tosin ollut kovin oivallinen jäätelön syöntiin, sillä koko päivän satoi ja tuuli vihmoi kylmästi. Sen verran saimme kuitenkin maistiaisia Prahasta, että sinne on pakko päästä joskus uudestaan!

Prahasta herättyämme teimme koko reissun vauhtiennätyksen: suhautimme päiväksi junalla Wieniin ja sieltä illalla bussilla Budapestiin. Siis kolme valtiota saman päivän aikana! Voimme sanoa, että jalat olivat muusia. ”Onni” onnettomuudessa oli se, että sää tämänkin päivän ajan oli aivan kamala ja se osaltaan vähensi kävelyn määrää ja lisäsi sateensuojissa värjöttelyä.

Kiire oli siis reissun teema ja joka päivä jokin pätkä suoritettiin juoksujalkaa. Kovin kiri otettiin Budapestissä, kun satoi niin rankasti, että kaikki taksit olivat varattuja ja rautatieasemalle oli päästävä ja mielellään pian. Mutkien kautta perille päästiin vain huomataksemme, että olimme väärällä asemalla. Aseman viereltä löysimme kaksi taksia, jotka viipymättä lähtivät kuljettamaan meitä kohti oikeaa asemaa. Oli noin kahdesta minuutista kiinni, että ehdimme junaan. Nuo kaksi minuuttia juna siis sattui olemaan myöhässä.

Juna vei meidät Debreceniin, jossa meillä oli kokoontuminen muiden tiimiakatemialaisten kanssa. Ideoimme yhdessä paikalliselle urheiluyritykselle uusia bisnesmahdollisuuksia. Aamulla hyppäsimme bussiin, jonka nokka osoitti kohti koko reissun lopullista määränpäätä Romanian Brasovia.

Brasov yllätti luonnonläheisyydellään ja kauneudellaan. Upeat suuret lehtimetsät ja lumihuippuiset vuoret näkyivät suoraan majapaikkamme parvekkeilta. Brasovissa vietimme koko matkan pisimmän ajan (=kolme yötä) ja ehdimme tutustua vanhaan kaupunkiin ja patikoida upealle vuorelle, joka on osa Karpaattien vuoristoa. Reissun ainoa aurinkoinen päivä osui patikointipäivälle ja lähestulkoon jokainen porukassa mukana ollut paloi auringossa. Näkymät vuoren päällä olivat kuitenkin upeat ja gondolihissillä laskeutuessammekin näki kauas.

Brasovista lähdimme yöjunalla kohti Budapestiä, josta lentomme oli määrä lähteä. Yöjuna oli mahtavan tunnelmallinen, kuin suoraan Hercule Poirot’sta. Raiteet kolisivat ja junanpilli vinkui jokaisen aseman kohdalla. Kuuden hengen porukkamme yöpyi samassa hytissä, kolmessa päällekkäisessä pedissä hytin molemmilla seinustoilla. Lämpöpatteri oli rikki, joten ikkunaa oli pidettävä auki, sillä muuten hytti olisi ollut oikea pätsi. Pelasimme korttia ja sympaattinen konduktööri kävi kyselemässä, kaipaisimmeko virvokkeita. Valitettavasti kortti ei käynyt, muuten olisimme ehkä kaivanneetkin.

Lentokoneen laskeuduttua Helsinkiin ja hypättyämme Jyväskylään suuntaavaan bussiin, olo oli kyllä loistava, vaikka väsyttikin aivan hirveästi. Yöjunan tunnelmallisuudesta huolimatta unet jäivät korkeintaan pariin katkonaiseen tuntiin. Jyväskylän matkakeskukselta tuntui vähintäänkin luksukselta hypätä taksiin tietäen, että hintoja ei tarvitse kysyä etukäteen, eikä kuski lähde ajelemaan mitään maisemareittejä.

Hieno reissu oli ja waistolaiset tulivat upeasti toimeen, vaikka lähes koko ajan kiirettä piti ja vettä satoi. Ensi vuonna pääsemme toivon mukaan taas reissaamaan yhdessä, kun kaikki lähtevät Tiimiakatemian perinteen mukaan maailmanympärysmatkalle!

About the author: Osk Waisto

Leave a Reply

Your email address will not be published.