ATVenture

Morjens, mä oon Hemmo ja tultiin just siisteimmältä reissulta missä ollaan koskaan oltu. Nimittäin kierrettiin Itä-Eurooppa mönkijöillä! Alkuperäinen suunnitelmahan oli lähteä matkaan moottoripyörillä. Selvitellessämme asiaa tarjoutui kuitenkin mahdollisuus saada mönkijät alle. Mehän mietittiin heti kuinka siistiä – vastaavasta reissusta ei ollut kukaan kuullut aiemmin. Jonkin ajan päästä lyötiin jo kättä päälle Keljon konehuollon kanssa. Me saadaan 3 Polaris sportsmania ja yhden ranger koppimönkijän 5 henkilön mönkijäjengillemme.

Hiukan ennen lähtöä alkoi palaset loksahdella paikoilleen. Mönkijöiden lisäksi Sinisalo ja Rukka toimitti meille kunnon ajovarusteet, Duellilta saatiin kypäräpuhelimet kommunikointiin, Touring Finlandia MK auttoi järjestelyissä, saatiin pari kypärää lainaan Jyväskylän Motonetiltä ja Studio 57 auttoi polttoainekuluissa.

Kun potkastiin liikkeelle Jyväskylästä pyöri kaikkien takaraivossa vielä ajatukset, miten tässä käy, miten onnistuu matka-ajo mönkijällä ”eihän nää kulje mihinkään”. Latviaan saavuttaessa oli kuitenkin jopa Matilla hymy herkässä! Sieltä navigoijamme Hanna oli löytänyt hauskoja mutkaisia hiekkateitä, joita ajella. Kaikkien yllätykseksi mönkijät osoittautuivat vielä oikein oiviksi matkaseuroiksi pidemmälläkin matkalla. Niitä voisi kuvailla sohviksi, joissa voi asentoa muuttaa mielen määrin tai jopa tanssia päällä.

Ajellessa hämmästyi kyllä aina uudestaan, kuinka uskomattomia paikkoja Balttia ja Itä-Eurooppa tarjoaa motoristille. Oma käsitys Idästä muuttui täysin. Matkalta löytyi idyllisiä pikkukyliä, kauniita kirkkoja, kutkuttavia hylättyjä tehtaita ja teitä mistä mönkijät nauttii! Liettuan vaihduttua Puolaksi, muuttui myös tiet suoremmiksi, vaan ei tasaisemmiksi. Maa tarjosi reittimme vähiten mielenkiintoiset tiet, mutta sitäkin mukavammat ihmiset ja majapaikat.

Slovakiassa saimme kokea matkamme ensimmäiset vuoristot. Ne olivat upeat, mutta ei mitään verrattuna tulevaan. Maassa löysimme suurta köyhyytä, mutta myös matkamme ensimmäisen saunan ja vielä kylmäaltaalla höystettynä!

Slovakiasta jatkoimme Unkarin Debreceniin, missä tapasimme tuttuja Tiimiakatemialta. Mulle matkan kohokohta oli kuitenkin Romania. Romania kaikessa erilaisuudessaan ja monimuotoisuudessaan oli super kaunis. Tiet olivat hyvässä kunnossa, paikalliset ystävällisia, vankkureita, höyryveturi ja ne vuoristot – ne vuoristot olivat käsittämättömät! Serpentiinitietä korkeuksiin ja pystysuorista kallioseinämistä muodostuvien solien keskellä kulkevia teitä. Se pistää pikku Hemmonkin nöyräksi.

Romaniasta lähtiessämme kotiinpaluulle päätettiin poiketa Ukrainan kautta. Rajan ylitettyä oli ensimmäinen näkemämme ajoneuvo kärry, jota näytti vetävän joku puutarhajyrsintä muistuttava peli. Jatkaessamme eteenpäin luulimme ajaneemme harhaan, koska asfaltissa näytti olevan enemmän reikiä, kuin itse pintaa. Muutaman Ladan pölyihin jäämisen jälkeen totesimme, että tätä on varmaankin luvassa seuraavat muutama sata kilsaa. Onneksi tiet kuitenkin muuttuivat nopeammaksi päästessämme valtaväylille.

Rajan ylitykset olivat menneet tähän asti melko liukkaasti, mutta Ukrainan ja Puolan rajalla meni muutama tunteroinen. Valittamista ei kuitenkaan ollut, kun katsoi vieressä olevaan rekkakaistaan. Siellä jono oli nimittäin 10 kilometriä pitkä! Rajan ylittämisen jälkeen loppumatka oli laskettelua. Loppurypistyksen, kun ajoimme vuorokauden ympäri Latviasta Tallinnaan. Perillä oli väsynyttä porukkaa odottamassa aamulaivaan nousua.

About the author: Osk Waisto

Leave a Reply

Your email address will not be published.